Lehmätutkijan iloja ja huolia

teksti: Kaisa Kuoppala 06.02.2012

Teen tutkijan töitä ja lempieläimeni lehmä on siinä pääosassa, useimmiten kyllä vain lukuina. Työni on pääasiassa tietokoneen ääressä tapahtuvaa ja harvoin pääsen ihan lehmien lähelle. Oikeastaan vain silloin, kun navetalla on menossa ruokintakoe, jossa olen vastaava tutkija, käyn navetalla lähes päivittäin.

Koen iloa työstäni ja pidän paljon etenkin tulosten laskemisesta. Tallennan suuren määrän numeroita tiedostoihin, yhdistelen tietoja eri lähteistä ja lasken pää höyryten  tuloksia. Tilastolliset testit kertovat, onko saatu tulos sattuman satoa vai juuri sitä, mitä etsimme – ruokinnan vaikutusta.

Sitten piirrän tuloksista kuvioita kymmeniä ja taas kymmeniä. Mikä mahtava fiilis, kun valtavasta numeromylläkästä kirkastuu johdonmukainen kuvio! Juuri se tulos, jonka eteen on niin moni työtään tehnyt.

Tutkimuksen tekeminen vaatii kovaa pakertamista ja rahoituksenkin on oltava kunnossa ennen kuin ensimmäistäkään kortta pellolla voidaan niittää koerehuksi. Suunnittelua riittää pienine ja suurine yksityiskohtineen. Lehmien säilörehut tehdään kesällä suunnitelman mukaan. Oikean korjuuajankohdan päättäminen ei ole helppoa tutkijoillekaan, kun säiden armoilla kuitenkin ollaan. 

Kun rehut ovat siiloissa, siirrytään navetan puolelle. Eläinten hoitajat ruokkivat lehmät ohjeiden mukaan, jokaisen suupalan punniten, 24/7. Maitomäärä mitataan joka päivä, maidosta otetaan näytteet, rehuista otetaan näytteet, otetaan ehkä verinäytteitä tai pötsinestenäytteitä riippuen kokeen aiheesta. 

Näytteet käsitellään ja analysoidaan laboratoriossa. Tulokset tallennetaan eri tietokantoihin.  Monen osaavan ja tarkan ihmisen työtä pelloilla, navetalla, laboratoriossa ja toimistossa vaaditaan, ennen kuin tulokset on puristettu tieteelliseen artikkeliin sopivaan muotoon. 

Meillä MTT:ssä on paljon taitavia työntekijöitä, joita ilman korkeatasoista eläintutkimusta ei voi tehdä. Eläinten käsittely, monimutkaiset näytteiden otot ja esikäsittelyt sekä kirjalliset työt pitää hanskata tarkasti ja huolellisesti. Tätä osaamista ei saisi päästää katoamaan nykyisessä talouskurimuksessa.



Tutkija Kaisa Kuoppala tutkii työssään lypsylehmien rehuja ja ruokintaa. Vapaa-aikanaan hän viihtyy metsässä kartan, spanielin tai molempien kanssa.

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook