Lupiinia lehmille

teksti: Kaisa Kuoppala 09.09.2013

Heinäkuussa osallistuin Luomutuottajien kokoontumisajoihin, jossa kiersimme eteläpohjalaisia luomupeltoja ja kuuntelimme kokemuksia erilaisten palkokasvi-vilja -seoskasvustojen viljelystä ja käytöstä rehuna. Tilaisuus tavata luomuviljelijöitä ja nähdä kasvustoja oli todella kiinnostava. Kun sopivan pieni porukka on konkreettisesti yhteisen asian ympärillä, pellolla kasvuston ääressä, juttu kulkee ja tieto siirtyy mutkattomasti ja suoraan.

Sain monia ideanituja, joita voi syksyn ja talven aikana idätellä ehkäpä uusiksi tutkimusaloitteiksi. Odotin paljon reissun viimeistä etappia: sinilupiinipeltoa. Pelto sijaitsi keskipohjalaisenkin silmää viehättävän laajan lakeuden keskellä. Sinikukkainen palkokasvi oli juuri aloittanut kukinnan eikä palkoja vielä näkynyt.

Lupiini tarkoittaa suurimmalle osalle tienvarsilla tai kukkapenkissä rehottavaa koristelupiinia. Rehuksi sitä ei kuitenkaan saa käyttää, sillä se sisältää myrkyllisiä alkaloideja. Luonnoneläimetkin näyttäisivät jättävän tienvarsien villit lupiinit rauhaan. Minä en ainakaan ole koskaan nähnyt tai kuullut, että joku eläin niitä söisi, joten jätetään ne vaan J. Karjalaisen lyriikkaan ja kukkapenkkien koristeeksi. Sini- ja valkolupiinit sen sijaan ovat eri kasvilajeja ja soveltuvat hyvin rehuksi.   

Sinilupiini sisältää paljon raakavalkuaista, noin 300-330 g kilossa kuiva-ainetta. Tärkkelystä siinä on vähemmän kuin herneessä ja härkäpavussa ja sen kuitupitoisuus on näitä korkeampi. Sinilupiini sopii hyvin märehtijöiden valkuaisväkirehuksi. Valkolupiinin siemensato ei pitkän kasvuajan takia ehdi valmistua, joten se sopii paremmin säilörehuksi.

Sinilupiinin siemen sopii myös ihmisravinnoksi. Sen sanotaan alentavan kolesterolia ja se sisältää hyviä rasvahappoja. Isäntä kertoi mielenkiintoisen yksityiskohdan: lapualaista lupiinia jalostetaan Lammilla tempeksi, joka on fermentoimalla valmistettua papukakkua. Tavallisimmin tempe valmistetaan soijapavuista tai herneestä, mutta sinilupiini sopii siihen hyvin.

Ruukin härkäpapu yllätti minut elokuussa täysin! Teimme elokuun viimeisellä viikolla palkoviljasäilörehuja Ruukissa vehnän kanssa seoksina kasvaneista härkäpavusta ja herneestä. Fuego-härkäpapu oli edellisen käyntini jälkeen puolessatoista kuukaudessa venähtänyt hurjaan mittaan.  Se oli niin pitkää, että porukkamme pisimmästäkin näkyi vain vähän lippalakkia kasvuston keskeltä. Fuego-härkäpapukasvusto oli pysynyt pystyssä komeasti, mutta herneen pitkät rennot varret olivat jo paikoin pahasti lakoontuneet. Lakoontunut kasvusto alkaa herkästi pilaantua eikä rehuarvo ruskeasta väristä parane.

Samaan aikaan kun Ruukissa Fuego kasvoi sankkaa vihreää "metsää", Jokioisissa Kontu-härkäpapu oli jo valmistumassa, palot mustina ja kuivina ja papu jo kovettunut. Lajikkeiden väliset erot kasvuajassa ovat siis suuria ja käytettävä lajike kannattaakin valita käyttötarkoituksen mukaan.

Ruokintakokeet palkokasviväkirehuilla ja –säilörehuilla ovat edessä nyt syksyllä. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten rehut maittavat lehmille, pässeille ja sonneille! 



Tutkija Kaisa Kuoppala tutkii työssään lypsylehmien rehuja ja ruokintaa. Vapaa-aikanaan hän viihtyy metsässä kartan, spanielin tai molempien kanssa.

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook