Papua rehuntekoon

teksti: Kaisa Kuoppala 06.05.2013

Kevättä odotellaan. Vappu oli ja meni ja vieläkin odotellaan. Kissa teki pennut, leivoset laulavat pellon yllä ja töyhtöhyypät kaartelevat, mutta jotakin puuttuu – äestävän traktorin jylinä. Kylvöt on myöhässä. Kasvimaakin on tekemättä ja kevättalvella tilaamani härkäpavun maatiaislajikkeen siemenet odottelevat pusseissaan kylvöä.

Viimeksi kirjoittelin huonosta rehuvalkuaisomavaraisuudesta. Aihe on ollut paljon esillä keskusteluissa ja monenlaisia avauksia ja suunnitelmia on tehty kotimaisten valkuaisrehujen tutkimuksessa. Nopeimmin valkuaisomavaraisuutta voitaisiin parantaa tuottamalla enemmän rypsiä. Rypsin ja rapsin siemeniä ja rouhetta tuodaan vuosittain Suomeen kolminkertainen määrä kotimaiseen tuotantoon verrattuna, joten kysyntä ylittää tarjonnan huomattavasti. Rypsirouhe on erinomainen valkuaisväkirehu lypsylehmille.

Määrällisesti eniten valkuaista lypsylehmä saa säilörehusta, vaikkei sitä valkuaisrehuksi lueta. Palkokasveista tärkeimpiä ovat apilat, joita viljellään erityisesti luomutiloilla nurmissa heinäkasvien kanssa. Apiloiden käytön soisi lisääntyvän nurmiseoksissa myös tavanomaisilla tiloilla niin että nurmiseos olisi kasvilajeiltaan monipuolinen ja typensidonnan hyödyt saataisiin tarkemmin käyttöön.

Härkäpapu ja herne ovat ravintoainekoostumukseltaan rypsin ja viljan välimaastossa sisältäen vähemmän valkuaista ja enemmän tärkkelystä kuin rypsi mutta enemmän valkuaista ja vähemmän tärkkelystä kuin vilja. Härkäpapu vaatii noin 1000 asteen lämpösumman tuottaakseen valmista siementä. Esimerkiksi kotiseudullani Kalajokilaaksossa tämä lämpösumma täyttyy silloin tällöin, mutta ei läheskään joka vuosi, eli härkäpavun siemensadon saaminen on epävarmaa. Varmempaa olisikin viljellä härkäpapu viljan kanssa seoksena ja korjata kasvusto kokoviljasäilörehuksi. Palkokasvin lisääminen kokoviljakasvustoon lisää kokoviljasäilörehun valkuaispitoisuutta ja rehuarvoa pelkkään viljakasvista tehtyyn säilörehuun verrattuna.  

Härkäpavun ja herneen valkuainen on helppoliukoista. Runsas helppoliukoisen typen määrä pötsissä lisää sonnan ja virtsan mukana hukkaan menevää osuutta. Pelkkää härkäpapua sisältävässä kasvustossa raakavalkuaista on 170-210 g kilossa kuiva-ainetta ja hernekasvustossa vähän enemmänkin. Viljan mukanaolo seoksessa pienentää valkuaispitoisuutta ja typen hukkaa. Seoskasvustosta tehdyssä palkoviljasäilörehussa valkuaista on 130-150 g kilossa kuiva-ainetta mikä onkin aika sopiva pitoisuus ruokinnassa. Samalla toki sulavuuskin on pienempi.

Palkoviljasäilörehua kannattaa syöttää lehmille seoksena nurmisäilörehun kanssa. Sekoitus onnistuu hyvin jos tilalla on muutenkin käytössä seosrehuruokinta. Lehmät syövät mielellään monen kasvilajin seoksesta tehtyä säilörehua ja syövät sitä enemmän kuin tavallista nurmisäilörehua. Omissa kokeissa tämä on todettu, kun timotei-nurminatasäilörehua ja puna-apilasäilörehua on syötetty lehmille seoksena.  Sekoituksen etuna on lisäksi se, että kokoviljasäilörehun alempi sulavuus ei haittaa.

Josko huomisaamuna alkaisi jotain tapahtua. Helatorstai on pian ja luonto pidättää henkeään, kun vaan meteorologi sanoisi ne taikasanat: - Maahamme saapuu lämmin...