Lenkkipolulta

teksti: Kaisa Kuoppala 27.08.2012

"Nyt on elokuu ja minä olen viljaa" - Juice Leskisen tunnetun biisin sanat palaavat mieleen loppukesällä kun nuokkuvatähkäinen ohrapelto tuoksuu lenkkipolun varrella.  Voiko olla kauniimpaa näkyä kuin kullankeltaisena ilta-auringon valossa hehkuva viljapelto? 

Kesän aikana on nähty luonnon väripaletissa huikeita sävyjä muokatun pellon mustasta oraan hennon vaaleanvihreään ja edelleen täyteläisen vihreän kautta kypsään keltaiseen.  Tuleentunut viljapelto herättää haikeutta, kesä on ohi, mutta samalla se kertoo elämän luonnollisesta kiertokulusta. Sänkipelto ja kynnetty musta pelto myöhemmin syksyllä sisältävät lupauksen uudesta alusta - kevät tulee aina varmasti.

Tänä syksynä ollaan monin paikoin kuitenkin tosi kaukana idyllistä: Pohjois-Pohjanmaalla pellot ovat jääneet tulvan alle ja muistuttavat riisipeltoja. Muuallakin runsaat sateet ovat pehmentäneet pellot ja vaikeuttavat puintia. Tämän hetkisen ennusteen mukaan yli 50 000 tuhannelta hehtaarilta sato on tuhoutunut. Median kuuluttama huippusato on jo muuttunut kohtalaiseksi sadoksi.

Tutkijakaan ei voi syksyllä käpertyä idylliin odottamaan talvihorrosta vaan elokuussa lomien jälkeen alkaa hektinen työn täyttämä jakso. Niin moni asia pitää saada valmiiksi, monta hakemusta lähettää. Ensi vuoden suunnittelu pitää käynnistää ja päättyvät työt raportoida. Ja dead linet paukkuvat.

Itselläni alkaa uuden kaasuntuotantoon perustuvan tutkimusmenetelmän käyttöönotto. Laitteisto tuli lomien aikana USA:sta ja nyt laatikot on avattu ja laitteen ensimmäiset testiajot meneillään. Menetelmä ja siihen liittyvä mallintaminen ovat minulle aivan uusi aluevaltaus ja odotankin innolla tulevaa oppimisprosessia. Työn lomassa lenkkeilen cockerin kanssa pellonreunassa ja muualla oon ennen kuin huomaankaan. Se vapauttaa ajatuksia ja lataa akkuja.