Työ kehitysmaissa laajentaa maailmankuvaamme

teksti: Martti Esala 30.09.2013

Huhtikuussa 2006 tulin istahtaneeksi Helsingistä kokousmatkalta palatessani tutun kollegan viereen, vaikka mielessä kävi hautautua bussin takaosaan sähköpostien pariin. Hän kertoi, että meillä on MTT:ssä puolivirallinen kansainvälistymisryhmä, ja kysyi haluaisinko tulla mukaan. Tietysti halusin, olimmehan usein jutelleet Afrikan maaperän ongelmista, kuten fosforin puutteesta, ja MTT:n aikaisempien hivenainetutkimusten päivittämisajatuksista. Itsekin olin ollut aikeissa jo valmistumisvaiheessa lähteä asiantuntijaksi Sambiaan kehitysyhteistyöhankkeeseen. Jo Kanadassa suoritetusta maatalousharjoittelusta lähtien mielessä on ollut halu nähdä muitakin maisemia.

Työryhmässä päädyttiin melko pian ajatukseen MTT:n yhteyksien vahvistamisesta kansainväliseen kehitysmaiden maataloutta tutkivaan CGIAR-järjestöön. Tarjouduin vapaaehtoiseksi, ja jo seuraavassa tammikuussa olimme kokeneen kollegani kanssa kartoittamassa yhteistyömahdollisuuksiamme Nairobissa. Pari vuotta noita aiheita pyöriteltiin, kunnes saimme ulkoministeriöltä vihreää valoa laajan Afrikan maiden ruokaturvaohjelman valmistelemiseksi. Ohjelma käynnistyi viimein viime vuoden keväällä ja paljon laajempana kuin olimme osanneet ajatella.

FoodAfrica, eli itäisen ja läntisen Afrikan maiden ruokaturvan parantaminen ja kapasiteetin lisääminen, on MTT:n koordinoima ohjelma, johon Suomesta osallistuvat myös Helsingin yliopisto ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Ohjelman sisällöstä saa tietoa sen nettisivuilta, enkä tässä mene sisältöön enempää.

Olen joutunut toteamaan, että olin ennen ensimmäistä matkaani "parempi" kehitysmaiden asiantuntija kuin nykyään, ainakin mielipiteiden varmuudella ja määrällä mitattuna. Nykyään ajattelen aika monesta asiasta eri tavalla hyvin tietoisena siitä, että kokemusta ja asiantuntemusta on monella muulla paljon minua enemmän.

Ensimmäinen yllätys minulle oli kuinka paljon noissa maissa on osaavia ja taitavia ihmisiä. Totta kai on olemassa sekin television välittämä todellisuus kuivuuden, AIDSin ja sotien aiheuttamista ongelmista, ja kyllä edelleen Afrikassa elää monta sataa miljoonaa ihmistä alle köyhyysrajan ja aliravittuina. Mutta olen kokenut, että siellä on myös paljon osaavia ja yrittäviä ihmisiä tutkijoista viljelijöihin, ja heidän varassaan Afrikka tulee kehittymään lähivuosikymmeninä, kuten on kehittynyt Aasia ja Etelä-Amerikkakin. Nykyään puhutaankin jo etelä-etelä -akselista pohjois-etelä -akselia voimakkaampana vaikuttajana alueella. Tuossa kehitystyössä voimme me edelleenkin olla mukana. 

Painoarvomme alalla on lisääntynyt huomattavasti, kun ruokaturva ja ilmastonmuutos ovat nousseet tärkeämmiksi kysymyksiksi erityisesti Afrikassa. Nykyään ymmärretään, että kehitysmaissa maatalous muodostaa usein 80 prosenttia väestön toimeentulosta, ja tämän väestönosan vaurauden lisääminen lähtee heidän elinkeinonsa tukemisesta ja kehittämisestä. Saharan eteläpuolisen Afrikan ruoantuotantoa on väestön kasvaessa vuosikymmenet lisätty raivaamalla lisää peltoa. Puolta Suomen metsäalasta vastaava ala afrikkalaista metsää häviää vuosittain, mikä aiheuttaa 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. On siis voitava nostaa pinta-alakohtaista sadontuottoa, jotta metsää voidaan säästää ja samalla suojella luonnon monimuotoisuutta, torjua eroosiota, kohottaa viljelijän tulotasoa ja niin edelleen. Kaikessa tässä meillä on vahvaa osaamista.

Kehitysmaissa tehtävää tutkimusta kohtaan on myös epäilijänsä, kuten kehitysapua kohtaan yleensäkin.  Minultakin on usein kysytty, mitä hyötyä meille on siitä. Usein epäillään meneekö apu perille ja vaikuttaako se, kun ongelmat ovat niin valtavia. Itse en näe kehitysmaissa tehtävän tutkimuksen poikkeavan paljonkaan muista kansainvälisistä yhteyksistä. Yhteistyökumppanimme CGIAR-laitokset on kansainvälinen paikka, jossa on tutkijoita ja yhteistyökumppaneita eri puolilta maailmaa, ja siis mainio paikka verkottua. Viemällä sinne oman osaamisemme, saamme monin verroin enemmän takaisin. Minua on aina kiehtonut se, että työskentelemällä monilla tavoin erilaisissa olosuhteissa, pystymme paremmin peilaamaan ja laajentamaan tietämystämme "Etelä-Suomen savimailta" aivan toisenlaisiin oloihin. Olemme myös saaneet menetelmäpuolella uusia ajatuksia oman toimintamme kehittämiseen. Kansainvälisen kanssakäymisen lisääntyessä maamme tarvitsee uuden asiantuntijasukupolven myös maatalousalalle, ja heitä voimme kasvattaa näissä hankkeissa.

MTT on viimeisten viiden vuoden aikana pystynyt kasvattamaan kohtalaisen hankesalkun kehitysmaahankkeita. Kiitos kokeneiden konkareiden, joiden kanssa me noviisit olemme päässeet mukaan uusiin avauksiin.  On ollut ilo huomata, että yhä useampi on kiinnostunut työstä kehitysmaissa. Siihen toivotamme kaikkia mukaan. Antamalla pienenkin siivun työpanoksestaan uusille alueille, löytää aivan uuden ikkunan mielenkiintoiseen maailmaan. Joskus se voi alkaa aika pienestä, kuten vaikka istahtamalla kollegan viereen, ja antamalla asioiden tapahtua. Minäkin olen mukana jättämässä jo toista hanke-esitystä aivan toisenlaisesta hankkeesta.

Maaperä- ja kasvinravitsemuksen professori Martti Esala on tutkinut mm. typpilannoitusta ja sen ympäristövaikutuksia, ilmastonmuutosta, ja nyt Afrikan maaperää. Vapaa-ajallaan hän harrastaa lintujen tarkkailua, lukemista ja juoksemista, sekä ruoanlaittoa mieluiten oman puutarhansa tuotteista, metsän antimista ja vaikkapa paikallisen tilan lampaasta. Aikaa riittää myös yhteiskunnallisille asioille kotikunnassa.

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook