Voiko suuri ja tehokas olla hyvä?

teksti ja kuvat: Tiina Kokko 29.10.2013

Kävin tutustumassa USA:n maatalouteen ja lypsylehmien jalostukseen lokakuun alussa. Välimatkat olivat reissussa pitkät ja monissa turistikohteissakin sekä World Dairy Expossa tuli käytyä. Vierailtujen tilojen koot vaihtelivat 550–14 000 lypsylehmän välillä. Tilat olivat ns. normaaleja tiloja, procross-karjoja tai jalostuskarjoja. Pääosalla tiloista oli holstein-lehmiä ja toiseksi suosituimmat olivat jerseyt. Todella mielenkiintoista oli nähdä muutamien tuttujen sonnien jo lypsyssä olevia tyttäriä. Samojen sonnien tyttäriä odotan syntyväksi myös meilllä Maaningalla tämän ja ensi vuoden aikana.  Suurimmalla osalla lehmistä oli töpöhännät, mutta "arvokkailla" eläimillä oli normaalit hännät. Joillakin tiloilla arveltiin kuitenkin, että hännän katkominen tullaan kieltämään muutaman vuoden kuluessa.

Bomaz Farms jäi mieleen hyvän managementin ja ennen kaikkea hyvän asenteen takia. Isäntäpari tuntui rakastavan työtään ja 550 lypsylehmäänsä. Isäntä osasi näyttää hyvin mieleisiä lehmiään suurista ryhmistä ja muisti niiden sukuja. Tilalla on osattu jakaa vastuut oikeille ihmisille heidän omien kiinnostusten mukaan. Tilalla tehdään alkiohuuhteluita ja usko genomiarvojen perusteella jalostamiseen on vahva. Kaikki hiehot genomitestataan ja vain parhaita huuhdellaan. Keskipoikimakerran sanottiin olevan noin 3,5 ja kaikkia lehmiä aletaan siementää 60 päivää poikimisesta. Ainoastaan hedelmällisyyden tunnusluvuissa on huomauttamista. Mielenkiintoista oli myös, että umpilehmiä ei tunnuteta ollenkaan. Kuitupitoisesta rehusta huolehditaan ennen poikimista, ja isännän mukaan juoksutusmahavaivoja- tai halvaantumisia ei ole kuin muutamia vuodessa.

Vastasyntyneitä vasikoita puhtaalla olkipedillä 14 000 lehmän karjassa.
 

Suurin tila 14 000 lypsylehmällä teki myös vaikutuksen. Siellä on normaaleja lypsylehmiä, näyttelylehmiä ja myös jalostuseläimiä. Keskipoikimakerraksi mainittiin 3 ja vasikkakuolleisuudeksi noin 3 prosenttia. Eläimistä suurin osa elää verhoseinäpihatoissa hiekkaparsissa, mutta noin 4 000 lehmää taivasalla katokset suojanaan. Tilalla on päivittäin 50–60 poikimista eli voitte kuvitella, miten pitkä rivi siellä on vasikkaigluja –ja se tuttipullojen määrä! Pelkästään poikimisia ja vastasyntyneitä vasikoita varten on palkattu ihmisiä, jotta joku on aina paikalla ympäri vuorokauden. Syntyneille huolehditaan (joko juotetaan tuttipullolla tai letkutetaan) mahdollisimman pian ensimmäinen ternimaitoannos. Päiväannos on 6–8 litraa päivässä. Vasikkajuottoautomaatteja ei näkynyt. Isäntä vielä erikseen mainitsi, että parhaita lehmiä ovat ne, jotka huomaa vasta sitten, kun ne menevät teuraaksi. Tällaisilla lehmillä isäntä tarkoitti 10–14 kertaa poikineita lehmiä, jotka eivät koskaan ole sairaana, lypsävät hyvin, tiinehtyvät ongelmitta eli ovat unelmalehmiä. Niitäkin tilalla on jonkun verran.

Järkyttävin esimerkki USA:n maataloudesta oli eräs 1 500 lypsylehmän procross-karja. Lehmät olivat likaisia ja seassa oli todella paljon huonosti käveleviä lehmiä. Keskimaitotuotos on noin 11 000 kiloa vuodessa, mutta lehmiä kuolee vuosittain 4,5–9 prosenttia. Suurin kuolinsyy isäntäväen mukaan on E. coli utaretulehdus, mikä mielestäni selittyy sontaisella ympäristöllä. Vierailuhetkelläkin nähtiin yksi kuollut lehmä.

Mutta voiko suuri ja tehokas olla hyvä? Näkemäni perusteella voi, mutta silloin täytyy todella tietää mitä tekee, miten tekee ja milloin tekee. Lopuksi on pakko vielä kertoa Maaningan Rinsessan kuulumisia: 9. poikimista odotetaan marraskuun lopulla ja Rinsessa voi tällä hetkellä hyvin ja paksusti. Elinikäistuotosta vanhuksella on noin 89 000. Tällaisia lehmiä lisää, kiitos!

Noin 500 metriä pitkä navetta USA:ssa.