Epävarmuus tulevasta rasittaa myös kehitysmaiden viljelijöitä

teksti: Jarkko Niemi 30.10.2013

Osallistuin alkusyksystä työpajaan, jossa pohdittiin kehitysmaiden ruokaturvaa. Keskeisiä kysymyksiä olivat, miksi Afrikka on jäänyt jälkeen maatalouden tuottavuuskehityksessä ja mitä tilanteen kohentamiseksi voisi tehdä.

Mainittakoon aluksi, että Afrikassa luonnonolot vaihtelevat hurjasti riippuen siitä, missä päin maanosaa ollaan. Yhtäällä vedestä on puutetta, maaperässä on niukasti ravinteita ja viljelyä tukeva infrastruktuuri on lähes olematon. Toisaalla maanosa on luonnonvaroiltaan rikas ja monissa paikoissa on edellytykset päästä hyvään satotasoon. Esimerkiksi Ugandassa, jossa MTT:n koordinoima FoodAfrica-ohjelma tutkii neuvonta- ja markkinatiedon hyötyjä maanviljelijöille, on koeolosuhteissa ylletty hyvään eurooppalaiseen satotasoon, vaikka keskimäärin viljelmillä päästään vain murto-osaan tästä. Vettäkin on Lähi-itään verrattuna paikoin jopa runsaasti saatavilla, jos käytettävissä on sopiva teknologia.

Yksi syy tuottavuuseroon on, että nykyaikaista teknologiaa ja tuotantopanoksia ei käytetä Afrikassa riittävästi. Esimerkiksi lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita käytetään joko harvakseltaan tai pieniä määriä ja varsinkin niiden käyttö samalla lohkolla on harvinaista. Toki tuotantotavoissa on muutenkin paljon parantamisen varaa. Vihreän vallankumouksen Aasiassa mahdollistaneet kasvit eivät myöskään välttämättä sovi Afrikkaan. Kenties tulisikin kiinnittää enemmän huomiota paikallisten (afrikkalaisten) kasvien jalostukseen.

Työpajassa olimme jokseenkin yksimielisiä siitä, että tuotostasoa heikentävät myös rahoituksen puute ja maanomistuksen ongelmat, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Maanomistuksen epäselvyys jarruttaa tuotannon kehittämistä pitkällä aikavälillä. Viljelysmaata voi hallita esimerkiksi kyläpäällikkö, joka haluaa oman osuutensa tuotosta eikä viljelyn jatkosta ole takeita. Myös paikallinen poliittinen tilanne voi kaventaa maan hallintaoikeuksia. Molemmissa tapauksissa viljelijällä voi olla epävarmuus siitä, miten pitkään maa säilyy hänen hallinnassaan. Tämä vähentää kannustimia investoida maanviljelyyn.

Keskustelun lomassa mieleeni palautui suomalaistutkimus, jonka mukaan lyhytkestoiset vuokrasopimukset ja epävarmuus vuokrasopimuksen jatkosta vähentävät investointeja salaojituksen ja kalkituksen kaltaisiin perusparannuksiin. Ongelma ei siis ole yksin kehitysmaiden. Siellä epävarmuus on vain suurempi kuin Suomessa.

Viljelijällä ei välttämättä ole kannustinta uhrata muutenkin niukkoja resursseja hyvän sadon saamiseksi, jos tulevaisuudessa tuotosta osa voi valua ulkopuolisille. Heikko maanhallintaoikeus heikentää mahdollisuuksia saada rahoitusta lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten hankintaan, koska tällaisen viljelysmaan vakuusarvo on vähäinen.

Johtopäätökseni onkin, että maan hallintaoikeuksien kehittäminen ja instituutioiden toiminnan vahvistaminen on eräs keino parantaa kehitysmaiden ruokaturvaa. Samalla on tärkeää kehittää paikallista osaamista ja tuotantotapoja, jotka soveltuvat afrikkalaisiin olosuhteisiin. Kaikki olivat nimittäin yhtä mieltä siitä, että osaamisen tasoa, koulutusta ja neuvontaa kohentamalla on mahdollista kuroa satoeroa kiinni. Tähän pyrkii myös FoodAfrica-ohjelma.

Erikoistutkija Jarkko Niemi on tutkinut mm. sikatuotannon talouskysymyksiä, eläintauti- ja markkinariskien hallintaa sekä eläinten hyvinvoinnin  kannattavuutta, ja nyt ilmastonmuutokseen sopeutumista Afrikassa.  Vapaa-aikansa hän viettää perheen parissa, lasten harrastuksissa mukana eläen ja paikallisen jääurheiluseuran toimintaan aktiivisesti osallistuen.

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook