Tutkijat markkinoilla

teksti: Ilkka P. Laurila 18.09.2013

Onko Sinulla mielikuva, että valtion tutkimuslaitosten tutkijat tutkivat valtion budjettirahalla asioita oman kiinnostuksensa mukaan? Sen voit unohtaa. Tätä nykyä valtion perusrahoitus kattaa vain infrastruktuurin, yleisten tutkimuspalvelujen ja asiantuntijatehtävien kustannuksen. Tutkimuksen erilliskustannukset peritään asiakkaalta tai tutkimusrahoittajalta.

Tänä vuonna MTT:n tutkija hankkii kilpailtavaa rahoitusta keskimäärin 70 000 euroa. Tämä riittää tutkijan omaan palkkaan ja lisäksi vielä tutkimusta avustavan henkilöstön kuluihin. Kehitys on johtanut myös siihen, että asiakkaat ja tutkimusrahoittajat pitkälti määrittelevät, mitä tutkitaan. Toki tutkimuslaitos aina ensin ratkaisee, onko teema sille sopiva. Julkiset tutkimusrahoittajat onneksi keskustelevat tutkijoiden kanssa, millaisten ongelmien ratkaisuun tutkimusta kannattaisi suunnata.

Kaikesta tästä on seurauksena, että tutkijan arjesta iso osa on rahoitusesitysten laadintaa ja raportointia. Jotain myönteistäkin tässä rumbassa on: tuloksille on taattu kysyntä.

Julkisen tutkimusjärjestelmän uudistusta on 2000-luvulla pohdittu monen työryhmän voimin. Yliopistojen hallintomalli on uudistunut, ja tiederahoitusta on uudistettu. Valtion tutkimuslaitoksistakin on tehty monta selvitystä, mutta rakenteelliset uudistukset ovat jääneet jälkeen poliittisilla areenoilla julkilausutuista tarpeista.

Tutkimuslaitosuudistus sai tähän asti konkreettisimman sinetin, kun hallitus hyväksyi 5.9.2013 tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistusta koskevan periaatepäätöksen.

Rahoituksen painopiste siirtyy entistä enemmän kilpailtavaan rahoitukseen. Tällä hetkellä yliopistojen ja tutkimuslaitosten haettavana on kolmenlaista valtion budjetista peräisin olevaa tutkimusrahoitusta: Suomen Akatemian tieteellisen tutkimuksen rahoitusta, Tekesin innovaatiotoiminnan rahoitusta sekä ministeriöiden sitomatonta tutkimusrahoitusta.

Valtioneuvosto päätti nyt kahden uuden rahoitusinstrumentin perustamisesta: strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentista sekä valtioneuvoston päätöksentekoa tukevasta rahoitusinstrumentista. Uudistusta perustellaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisellä.

Julkisen tutkimusrahoituksen määrä ei uudistuksen takia muutu, mutta rahoitusta siirtyy uusiin rahoitusinstrumentteihin. Niihin kootaan tutkimuslaitosten perusrahoituksesta 65 milj. euroa. Summa on merkittävä, sillä se vastaa 22 % laitosten yhteenlasketusta perusrahoituksesta (300 milj. €) ja 11 % niiden liikevaihdosta (590 milj. €). Julkisessa keskustelussa on virheellisesti esitetty pienempiä osuuksia.Leikattu rahoitus on uusissa rahoitusinstrumenteissa, joista sitä hakevat paitsi tutkimuslaitokset myös yliopistot.

Uudistukseen liittyvät rahoitussiirrot toteutetaan asteittain vuoteen 2017 mennessä. Vuonna 2015 aloittavan Luonnonvarakeskuksen (MTT, Metla, RKTL ja MMM:n Tietopalvelukeskuksen tilastoryhmä) perusrahoitus leikkautuu hallituksen linjauksen perusteella asteittain 97 milj. eurosta 78 milj. euroon (-20 %). Valtion uudistus merkitsee sitä, että viimeistään nyt asiakkaan on osallistuttava tutkimuksen kustannuksiin.

Uusilla rahoitusinstrumenteilla tutkimusta suunnataan yhteiskunnallisten ongelmien polttopisteisiin. Tämä on tulevalle Luonnonvarakeskukselle tuttua, sillä siihen liittyvät tutkimuslaitokset ovat jo pitkään painottaneet tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Rahoitettavat teemat sopivat sille varmasti jatkossakin.

Uudistuksen tavoitteiden toteutuminen riippuu paljolti toteutustavasta. Rahoituksen hakeminen ja raportointi eivät saa olla liian raskaita. On tärkeää päästä monivuotisiin hankkeisiin. Rahoituksessa on myös huomioitava luonnonvaratutkimuksessa tarvittava kallis infrastruktuuri. Nyt olisi tärkeää, että tutkijat pääsisivät vaikuttamaan uudistuksen yksityiskohtien hiomiseen.