Syömisen herra

teksti: Kai Linnilä 30.10.2013

Vaimon saksan kielen kääntäjä on viettänyt parinakymmenenä kesänä viikon pari nurkissamme. Meillä hän on täysihoidossa, mutta joinakin Suomi-päivinään Angela valmistaa itse ruokansa.

Viime heinäkuussa hän tuskaili Suomen hintoja ja laatua. Maitolitra maksaa kaksin verroin Saksaan verrattuna. Kallis sianliha on niin vetistä, ettei sitä saa ruskistettua pannulla. Leipä leivotaan jossakin satojen kilometrien päässä kauppapaikasta, ja se on pakattu muoviin. Kuinka suomalaiset sietävät tällaista kuluttajan petkuttamista?

Upseerina ja patrioottina kävin puolustusasemiin, mutta huomasin paukkuvarastoni vaillinaiseksi. Sen sijaan kerroin, että 1950-luvulla meilläkin oli jopa pienissä kaupungeissa pari teurastamoa, neljä leipomoa, joka korttelissa pari kolme maito- ja lihakauppaa... Somerollakin on ollut oma limonaditehdas.

***

Naapurin nuori mies, Ossi, vauhdikas yrittäjä, kärvistelee laman kourissa. Ravintoloihin ja einespalveluihin tottuneen jupin kassa on siinä tilassa, että vain kotiruokaan on varaa. Hänelle on avautunut uusi maailma. Hän kiertää nuukajussina paikalliset elintarvikeliikkeet, vertailee hintoja ja kyttäilee tarjouksia. Hän on repinyt postilaatikostaan pois töykeän lauseen: "ei-kiitos-mainoksia".

– Ei ruoka kovin hirveitä maksa, tyhjätaskuinen naapuri väittää. Hän laskee syövänsä yhden ravintola-annoksen hinnalla kuusi tai kahdeksan kunnon ateriaa.

***

En ole kovin hintatietoinen, vaikka hoidan perheen ruokaostokset. En muista maidon, voin tai perunan yksikköhintoja. Sen olen huomannut, että Turun kauppahallissa ja oikeilla lihatiskeillä sisäelimien ja halpojen ruhonosien – maksan, munuaisten, kielen, potkan ja keittoluun – kilohinnat ovat yllättävän alhaiset. Alati tarjouksessa oleva porsaan etuselkä ja lapa maksavat puolet tai kolmanneksen grillimakkaroiden hinnasta.

– Mitä niistä tekisi, pörssiromahduksen uhri Ossi kysyy.

***

En ala puhuvaksi keittokirjaksi, mutta joitakin yleislinjoja voin vetää. Maksasta ja munuaisista saat siivuina paistettuna ja kastikkeen ainesosina upean päivällisen. Kokonaisena keitettynä ne ovat mainioita leikkeleitä.

Sinulla on varaava takka. Pistä porsaanlihat pataan ja jälkilämpöön yöksi. Potkan voit sahata kiekoiksi ja hauduttaa uunissa hapankaalin ja porkkanoiden kanssa padaksi. Saat soppaluista mainion lihaliemen.

Porkkana, lanttu, selleri, punajuuri, kaali ja palsternakka ovat hyviä sattumia. Ravintola-annoksen hinnalla saat juureksia monen kuukauden annoksen. Hapankaalin valmistaminen on helpompaa kuin kännykän akun vaihtaminen.

– Lamassa on hyvätkin puolensa. Ensimmäisen kerran elämässä on syömisensä herra, Ossi sanoo.

MTT ELO:n kolumnisti on kirjailija Kai Linnilä.

Somerniemellä asuva tietokirjailija on julkaissut lukuisia kulttuuri-, perinne- ja paikallishistoriaa käsitteleviä teoksia sekä luonto- ja ruoka-aiheisia kirjoja. Lisäksi hän on mukana sikaribisneksessä.

Linnilä on naimisissa kirjailija Kaari Utrion kanssa, ja perheen sisäisessä työnjaossa ruokaa rakastavan miehen itseoikeutettu paikka on keittiössä.


 

MTT:n uutiset

expande Kaikki ovat vastuussa vuorovaikutteisesta ruokajärjestelmästä (Opens New Window)
22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
expande Tuoretta ruohoa ja puna-apilasäilörehua popsivat lehmät lypsävät omega-maitoa (Opens New Window)
20.11.2013 9:45
Rasva on tärkeä ainesosa, joka vaikuttaa olennaisesti maidon ravintoarvoon, rakenteeseen, makuun, säilyvyyteen ja tuottajahintaan. Maitotuotteet ovat kuitenkin merkittävä tyydyttyneiden rasvahappojen lähde länsimaisessa ruokavaliossa. Miten lypsykarjaa kannattaisi ruokkia, jotta sen maito sisältäisi enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja?
expande Työvoiman ja työmäärän hallinnalla lisätään maaseudun hyvinvointia (Opens New Window)
19.11.2013 10:04
Maatilojen koko ja ulkopuolisen työvoiman rekrytointitarve kasvaa. Samalla työvoiman saanti on vaikeutunut. Tuore tutkimus hakee keinoja, joilla maatalousyrittäjät saisivat organisoitua tilan toiminnat ja työkuormansa hallintaan.

Sisällysluettelo

Blogi

Facebook