22.11.2013 9:05
Kuluttajilla ja maataloustuottajilla on jaettuja näkemyksiä ruokaketjun toivottavasta tulevaisuudesta. He haluavat keskustella ja asioida suoraan toistensa kanssa. PTT:n, MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen kehittämillä ehdotuksilla tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä voidaan vahvistaa.
Vanilliinia ja voimaa
teksti: Kai Linnilä 29.04.2013
Ruokaan liittyvät kohu-uutiset syntyivät silloin, kun yhteiskunta saavutti siedettävän elämisen tason. Ruokaa alettiin arvioida, kun oltiin varmoja, etteivät länsimaista elämänmuotoa enää koettele nälkäkatastrofit eli kuolonvuodet.
Ensimmäiset muistamani ruokaskandaali liittyi makkaroiden sisällysluetteloon. Pääkaupunkilainen tutkiva journalisti äkkäsi, ettei halpaan makkaraan jauheta sisäfileetä ja kulmapaistia, vaan sellaisia ruhonosia, joiden ajatteleminenkin nostaa palan kurkkuun.
Mietiskelin silloin 1970-luvulla ääneen: mitä kaupunkilaiset sanoisivat, jos tietäisivät maitoa kiskottavan pippelin näköisestä vehkeestä. On myös aika kauheata, että perunat ja porkkanat viettävät kasvuaikansa sotkuisessa mullassa.
Tunnen täysijärkisistä käyviä aikuisia, jotka eivät ole vegetaareja tai uskonnollisia kahjoja, mutta jotka eivät syö naudan, hirvieläimen tai lampaan kieltä. "Se on ollut toisen suussa." Munuaiset eivät ole ruokaa, koska niissä on virrannut virtsa. Maksa on jätteenkäsittelylaitos. Pötsissä on ollut miltei kakkaa.
Muinaisessa maataloudessa karjankasvatus jäi kakkossijalle. Karja oli tärkeä vain sivutuotteen eli lannan vuoksi. Lanta levitettiin pellolle kevättalvella, voima oli tarkoitettu lähinnä kevätviljoille. Kun opittiin tekemään kompostia – tuntematta sanaa – eli jalostamaan sontaa sekoittamalla kasaan lehdeksiä, havuja, olkia ja mutaa, kesän muhinutta voimapatteria voitiin levittää myös syysviljalle eli peltoon ennen rukiin kylvöä.
Meillä Somerniemellä lajiteltiin jätteet jo ennen kuin juttu ehti direktiiviasteelle. Olemme kantaneet talousjätteitä kompostiin jo runsaat kolme vuosikymmentä. Niistä saa hyvää lannoitetta. Jos olisin omakotiasumista aloittava nuori – neljäkymmentä vuotta nuorempi – luopuisin vesivessasta. Kompostoisin kaiken käymäläjätteen.
Muistelen vaniljan olevan kämmekkäkasvien sukua. Se loisii jotakin muuta trooppista kasvia. Luultavasti isäntä ja loinen viihtyisivät mainiosti lämpimässä kompostointikeskuksessani.
Alkaisin vaniljan viljelijäksi ja kertoisin, että oikea vanilja eristetään ihmissonnasta.
MTT ELO:n kolumnisti on kirjailija Kai Linnilä.
Somerniemellä asuva tietokirjailija on julkaissut lukuisia kulttuuri-, perinne- ja paikallishistoriaa käsitteleviä teoksia sekä luonto- ja ruoka-aiheisia kirjoja. Lisäksi hän on mukana sikaribisneksessä.
Linnilä on naimisissa kirjailija Kaari Utrion kanssa, ja perheen sisäisessä työnjaossa ruokaa rakastavan miehen itseoikeutettu paikka on keittiössä.
Lisää kommentti 
